Miniteatteri antaa teatteri-ilmaisuopetusta vuosittain 150:lle 7-20 vuotiaalle lapselle ja nuorelle. Kerran viikossa kokoontuvien ryhmien vetäjinä toimivat teatterin kokopäiväohjaaja, vierailevat ohjaajat, eri taidealojen opiskelijat, sekä pitempään mukana olleet nuoret itse.
Tie näytelmiin käy opetusryhmien kautta. Miniteatteriin voivat hakea kaikki 7-20 vuotiaat hämeelinnalaiset lapset ja nuoret.

Ryhmissä tutustutaan teatteri-ilmaisun perusteisiin. Opetukseen sisältyy mm. seuraavia osa-alueita:
-teatteri-ilmaisun perusharjoitteita: luottamus-, aisti ja turvallisuusharjoitteita sekä teatterileikkejä ja draamapelejä.
-tunneilmaisu -ja ääniharjoitteita
-improvisaatioharjoitteita
-hahmoluomisen ja teatteriliikunnan harjoitteita

Lisätiedot:
Miniteatterin toiminnanjohtaja Marja Myllyniemi
Puh: 040 5644 082
e-mail:marja.myllyniemi (at) miniteatteri.fi

OPETUSRYHMIEN TOIMIKAUDET:

Kevätlukukausi 11.1.2010
Syyslukukausi 1.9.-15.12. 2010
Lomat koulujen lomien mukaan.

Uudet ja entiset oppilaat haku:
TULOSTETTAVALLA OPPILASKORTILLA viimeistään 30.6.2010 mennessä.

Kaikille hakijoille ilmoitetaan oppilaspaikasta viikolla 30.

palautus osoite:
Miniteatteri Punaportinkatu 10 13100 Hämeenlinna

LATAA TÄSTÄ OPPILASKORTTI

Marja Myllyniemen pedagoginen ajattelu lasten – ja nuorten harrastajateatterissa ohjausprosessin aikana.

Vaikka puhun tässä pelkästään lapsista pätevät ajatukseni myös nuoriin. Tämä ei ole minun uskontoni vaan välitilitys tämän hetkisestä ajattelustani. Annan itselleni luvan myös ”taantumukseen” ja jätän peltoni hetkeksi lepäämään kesannolle.
Marja Myllyniemi, 15.2.2006, Hämeenlinna

LAPSI AJATTELEVANA JA JÄRKIPERÄISENÄ TAITEEN TEKIJÄNÄ JA KOKIJANA
Suhtaudun lapsiin työtovereinani. Ja pidän heitä ajattelevina ja järkiperäisinä taiteen tekijöinä ja kokijoina. Keskinäinen luottamus syntyy ohjaajan ja lapsen läheisestä vuorovaikutuksesta. Kunnioitus pitää olla molemmin puolista. Jos minä kuuntelen lasta, vaadin, että myös hän kuuntelee minua ja muita ryhmän jäseniä.


YHTEISESTI SOVITUT SÄÄNNÖT LUOVAT TURVALLISUUTTA
Teatterityö lasten kanssa on hyvin arkista toimintaa. Koetan olla johdonmukainen lupauksissani ja puheissani ja kaikissa käytännön asioissa. Siksi vaadin lapsiltakin yhteisiin sääntöihin sitoutumista. Kerron heti alussa uudelle ryhmälle tavastani työskennellä ja teatterissamme vallitsevista pelisäännöistä; olen lempeä, leikkisä ja annan tilaa, mutta vaadin myös kurinalaista työskentelyä itseltäni ja ryhmältä.
1. Kaikilla on oikeus tuntea olevansa hyväksytty ryhmässä.
2. Harjoitustilanteessa jokaiselle annetaan työrauha.
3. ”Mölyt pidetään mahassa”, jos joku epäonnistuu tai on muuten arka.
4. Teatteria ei voi tehdä ”pilaantuneessa ilmassa”; siksi ilma pitää puhdistaa heti, jos pilaantumisen merkkejä ilmaantuu.


ÄLÄ AJATTELE LAPSEN PUOLESTA, OLE LÄSNÄ.
Ohjatessani en opeta. Tehtäväni on ihmetellä, tehdä kysymyksiä, tallentaa ryhmän ideoita ja olla läsnä. En ajattele lasten puolesta. En aseta lasta heti alussa ”näyttämölle” valmiisiin kulisseihin, vaan esitysmaailman ”pään sisäiset” tilat etsitään erilaisista vaihtuvista fyysisistä tiloista esim. rappukäytävistä, komeroista, ulkotiloista ym. Roolia voidaan välillä rakentaa myös lorvien ja laiskotellen. Tila voi olla tyhjä tai rojua täynnä. Lapsi voi myös luoda näytelmän dialogia itse ja osallistua dramaturgiaan.


RAJALLA OLOA
Tätä kaikkea säätelee hallittu ”kaaos”, joka tarkoittaa sitä, että leikki ja vallattomuus eivät ole päämäärätöntä riehumista, vaan jalat maassa rajalla oloa, se sisältää mm. viattomuutta, uuden syntymistä ja muutosta. Se on olotila, jossa saavat tilaa myös lapsen mustat ajatukset.


KUULE JA NÄE LAPSI
Haluan harjaannuttaa itseäni kuuntelemaan lasta aidosti, haluan olla liikkuvassa tilassa tyrmäämättä lapsen ajattelua, vaikka se ei olisikaan minulle mieleinen. Annan lapsen puhua loppuun asiansa. Tarkistan ”näkökykyäni”, jos minulle huomautetaan sokeista pisteistäni.


KUUNTELE LASTA SISÄLLÄSI
Ohjatessani kuuntelen myös sisäistä lastani: ”miltä minusta tuntuisi tämä ja tämä”.


ANNA AIKAA
Käytän ohjauksiini paljon kalenteriaikaa: puolesta vuodesta, kahteen vuoteen. On tärkeää, että aikaa riittää aiheen tutkimiseen ja sisäistämiseen. Lasta voi pidätellä jonkin probleeman ääressä pitkäänkin.
Aihetta pureskellaan pieninä palasina kerrallaan. Vasta kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa houkuttelen lapsesta esille harjoitusprosessin aikana löytyneet ilmaisulliset eleet, äänensävyt, levollisuuden ja energian ja jokaisen henkilökohtaisen valovoimaisuuden. On myös tärkeää heti alussa nähdä, minkä roolin lapsi jaksaa kantaa. Sitoutumisista pitkiin projekteihin keskustellaan aina myös lapsen vanhempien kanssa. Lapselle ei saa sälyttää kestävyystaakkaa, vaan ohjaajan on otettava päävastuu siitä miten ratkaista tilanne jos lapsi lopettaa kesken esim. muuton, elämäntilanteen tai jonkin muun syyn vuoksi.


ANNA TAPAHTUA. ÄLÄ ETSI ”SITÄ” ITSESTÄ, ETSI ”SE” LAPSESTA.
En etsi ”sitä” itsestäni, etsin ”sen” lapsesta. Annan tapahtua. En työnnä, enkä pakota lasta tai itseäni johonkin suuntaan. Suunta avautuu itsestään. Aivot tekevät ilmaista työtä, kunhan niille annetaan tarpeeksi aikaa. Toisille ”se” on tuossa noin, ja toiset tarvitsevat aikaa. Lapsi ilmaisee itse, milloin aihe alkaa kirkastua hänelle ja milloin sitä on käsitelty etukäteen tarpeeksi. Aiheita työstäessä on hyödyllistä ja hauskaa käyttää apuna monipuolisesti eri taiteen alojen tuomia mahdollisuuksia.


AIHEET OVAT YHTEISIÄ
Esityksiä tehdessäni en etsi erikseen aikuisten ja lasten aiheita. Lasten kanssa voi käsitellä painavia ja vaikeitakin asioita. Pitää olla sanottavaa ja syy miksi tehdä jonkin asian takia niin paljon työtä. Haluan antaa lapsille vaihtoehtoja arvomaailman tarkasteluun ja rakentamiseen. On vain kysymys siitä, missä kontekstissa niitä käsitellään ja miten aiheisiin mennään sisälle eri - ikäisten lasten kanssa. On ehdottoman tärkeää, että lapset asiaan tutustuttuaan tekevät itse valinnan, haluavatko he todella tulla mukaan.


ÄLÄ PIENENNÄ LASTA
Varon pienentämästä lasta tai saattamasta häntä häpeään. Koetan arvioida tarkasti, mitä tekstejä eri - ikäisten lasten kanssa tehdään ja millä tavalla (muoto) lähden työstämään mitäkin teosta. Aikuisella ohjaajalla on myös vastuu siitä, ettei keskeneräisellä esityksellä mennä yleisön eteen.


LASTENTEATTERIN TEKIJÄT EIVÄT TARVITSE ERITYISASEMAA
Lastenteatterin tekijät eivät tarvitse erikoisasemaa, jossa heidän työhönsä suhtaudutaan usein vähättelevän ”ymmärtävästi”.


Lapsi on kuin höyhen; kun puhallan hellästi, se lentää kauniisti”
-Marja Myllyniemi.